Vuokralaisen aiheuttama kosteusvahinko kph:ssa?

Asuinhuoneistojen vuokrauksesta annetun lain 25 §:n 1. ja 2. momentin mukaan vuokralaisen on hoidettava huoneistoa huolellisesti. Vuokralainen ei ole vastuussa tavanomaisesta kulumisesta, joka aiheutuu huoneiston käyttämisestä vuokrasopimuksessa edellytettyyn tarkoitukseen, jos vuokranantaja on vastuussa huoneiston kunnosta ja kunnossapidosta. Vuokralainen on velvollinen korvaamaan vuokranantajalle vahingon, jonka vuokralainen tahallisesti tai laiminlyönnillään taikka muulla huolimattomuudellaan aiheuttaa huoneistolie.

Sanotun lain 24 §:n mukaan vuokralaisen on viipymättä ilmoitettava vuokranantajalle huoneiston vahingoittumisesta. Ilmoitus on tehtävä heti, jos korjaus on vahingon suurenemisen estämiseksi suoritettava viipymättä. Vuokralainen, joka laiminlyö ilmoittamisvelvollisuutensa, vastaa laiminlyönnistä aiheutuneesta vahingosta.

Tässä riidassa oli suihkun käytöstä aiheutunut ympäröville rakenteille vahinko, jonka korjaaminen maksoi yli 22.000euroa taloyhtiölle. Yhtiössä oli kylpyammeet, joissa suihkua piti käyttää. Taloyhtiö vaati korvauksia vuokralaiselta. Korvauksia ei vaadittu osakkeenomistajalta, joka olisi voinut olla myös mahdollista, jos osakkeenomistaja on menetellyt huolimattomasti jättämättä ohjeistamatta vuokralaista vai tämä ei ollut kantasuomalainen ja sillä perusteella että ei ole käynyt tarkastamassa huoneistoa vuokralaisen vaihtuessa jolloin vauriot olisi voitu havaita. Mutta nyt taloyhtiö kohdisti vaatimukset vuokralaiseen.

Kysymys on tämänkaltaisissa riidoissa näyttötaakasta. Epäselväksi on jäänyt milloin vahinko on tapahtunut, milloin vauriot on havaittu, milloin niistä on ilmoitettu. Käräjäoikeus päätyi katsomaan että näyttötaakka on vuokralaiselle ja vuokralainen on menetellyt tuottamuksellisesti käyttäessään suihkua väärin ja vahingot olivat aiheutuneet tästä. Hovioikeus puolestaan katsoi että näyttötaakka oli taloyhtiöllä ja päätyi siihen, että asiat olivat jääneet epäselviksi ja näyttämättä, joten vuokralaisen ei voitu katsoa menetelleen huolimattomasti. Korjauskulut jäivät näin taloyhtiön maksettavaksi. Taloyhtiön vakuutus ei taas välttämättä korvaa vahinkoa koska se ei ole yllättävä ja ennalta-arvaamaton. Kustannukset siirtyvät silloin vastikkeisiin ja osakkeenomistajien maksettaviksi.





Helsingin hovioikeus Tuomio Nro 860
Antamispäivä Diaarinumero
16.6.2015 S


Ratkaisu, johon on haettu muutosta

Helsingin käräjäoikeus 4.3.2014 nro xxx
(liitteenä)
Asia Vahingonkorvaus
Valittaja AG
Vastapuoli Asunto Oy P

Asian käsittely hovioikeudessa


Pääkäsittely on toimitettu 11.2.0215.

Valitus

AJ on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja Asunto Oy Pn kanne hylätään sekä että yhtiö velvoitetaan korvaamaan AJn oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 8.256,53 eurolla ja hovioikeudessa 4.878,01 eurolla, molemmat määrät korkoineen.

Käräjäoikeuden tuomio oli perustunut väärän lain soveltamiseen. Asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain sijasta asiassa oli tullut soveltaa vahingonkorvauslakia. AJ ei ollut ollut vuokrasuhteessa taloyhtiöön. Asunnossa todetun vesivahingon korjauskuluista oli vastannut taloyhtiö. Vesivahinko ei ollut aiheuttanut kuluja asunnon omistajalle.

Vahinko oli syntynyt jo ennen vuokrasuhteen alkamista. Lisäksi AJ oli vuokrasuhteen aikana ainakin kerran ilmoittanut vuokranantajan edustajalle asunnon seinässä olevasta kosteusjäljestä sekä siitä, että kylpyhuoneen ovi ei ollut mennyt kiinni.

Kylpyhuoneen tekninen käyttöikä oli ylittynyt vahingon tapahtumahetkellä lähes kymmenellä vuodella ja pintarakenteet olivat olleet huonokuntoisia. Taloyhtiössä oli pian vahingon jälkeen tehty putkiremontti, jonka yhteydes- sä kylpyhuoneet oli joka tapauksessa uusittu. Taloyhtiölle ei ollut kylpyhuoneen remontista tosiasiallisesti aiheutunut lainkaan ylimääräisiä kuluja.


Vastaus

Asunto Oy P on vaatinut, että valitus hylätään ja AJ velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 7.082,90 eurolla korkoineen.

AJ oli menetellyt tuottamuksellisesti vahingonkorvausvastuun synnyttä- vällä tavalla. AJ oli käyttänyt suihkua kylpyammeen ulkopuolella, ja hänen oli täytynyt havaita, että tämän seurauksena vettä oli valunut eteisen puolelle ja kosteusjälkiä oli alkanut muodostua eteisen seinään. Vahingon oli aiheuttanut huomattavan runsas vesimäärä kylpyhuoneen lattialla ja ve- den valuminen eteiseen. AJ oli suhtautunut välinpitämättömästi huo- neistolle aiheutuneeseen vahinkoon.

Jos katsottiin, että vesivahinko ei ollut aiheutunut AJn tuottamuksellisesta menettelystä, tuli hän korvausvelvolliseksi ilmoitusvelvollisuuden lai- minlyönnin vuoksi. AJn oli täytynyt havaita seinässä olevat mikrobi- vauriot jo varhaisessa vaiheessa sekä kynnyksen ja eteisen lattian kastumi- nen.

Kylpyhuone oli ennen vuokrasuhteen alkamista ollut normaalikuntoinen. Korjaustöiden yhteydessä kylpyhuone oli saatettu vahinkoa edeltäneeseen perustasoon keskeytyksettömän käytön mahdollistamiseksi. Myöhempään putkiremonttiin liittyvät uusimistyöt eivät ole olleet laajuudeltaan ja kustan- nuksiltaan nyt tehtyyn korjaukseen rinnastettavia. Yksittäisen kylpyhuoneen remontointi aiheutti enemmän kustannuksia kuin urakkatarjouksen perus- teella tehty, kaikkia taloyhtiön kylpyhuoneita koskeva kunnostustyö.



Todistelu

Pääkäsittelyssä on kuultu todistelutarkoituksessa AJta ja JStä sekä todistajina JRta ja JPta.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut


Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys sopimussuhteen ulkopuolisesta vahingonkorvausvastuusta. Lähtökohtana vahingonkorvausasioissa on, että korvausta vaativan tulee näyttää toteen korvauksen edellytykset. Näin ollen Asunto Oy Pn on näytettävä, että kosteusvahinko on aiheutunut siitä, että AJ oli käyttänyt kylpyhuonetta käyttötarkoituksen vastaisesti käyttämällä suihkua kylpyammeen ulkopuolella tai ettei hän ollut ilmoittanut havaitsemistaan vaurioista heti ne havaittuaan vuokranantajalle tai yhtiön edustajalle, jolloin vahinkoa olisi yhtiön mukaan voitu rajoittaa.

Näyttö

AJ on kertonut olennaisilta asiaan vaikuttavilta osin kuten käräjäoikeuden tuomioon on merkitty. AJ on lisäksi kertonut, että asunnon edellinen vuokralainen oli esitellyt hänelle asuntoa. Seinä oli jo vuokrasuhteen alkaessa ollut huonossa kunnossa, mutta kunto oli huonontunut hänen asumisensa aikana. Aluksi hän oli luullut seinästä vain irtoavan maalia. Kylpyhuoneen kynnys oli jo vuokrasuhteen alkaessa ollut yhtä huonossa kunnossa kuin vuokrasuhteen päättyessä. Pian huoneistoon muuttamisen jälkeen hän oli soittanut asunnon huonon kunnon takia vuokranantajan edustajalle JSlle, jota hän oli pyytänyt tulemaan katsomaan asuntoa ja erityisesti sen seinää. S oli käskenyt ostaa maalia ja tullut käymään asunnolla vasta myöhemmin, kun jääkaappi oli hajonnut.

JS on hovioikeudessa, toisin kuin käräjäoikeudessa, kertonut, että AJ ei ollut soittanut hänelle koskaan. S oli tarkastanut asunnon kunnon edellisen vuokralaisen muutettua pois, jolloin asunto oli ollut tavanomaisessa kunnossa. Viedessään uutta jääkaappia asunnolle S oli huomannut mikrobikasvuston asunnon seinässä ja kynnyksen turpoamisen. Ainoa yhteydenotto Slle oli tullut sosiaalivirastosta.
S on muistellut AJn puhuneen englantia ja kommunikaation olleen vaikeaa.

Todistajat JR ja JP ovat kertoneet olennaisilta ja asiaan vaikuttavilta osin kuten käräjäoikeuden tuomioon on merkitty. Lisäksi R ja P ovat kertoneet, että vettä oli täytynyt olla kylpyhuoneen lattialla huomattavan paljon ja aiheutunut kosteusvahinko oli ollut tavallista suurempi. Seinän mikrobikasvuston syntymiseen oli voinut mennä viikkoja ja kynnyksen lahoamiseen kuukausia.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Todistajien Pn ja Rn havaintojen perusteella vettä on täytynyt jollain tavalla päästä suuria määriä kylpyhuoneen lattialle, josta vesi on edelleen levinnyt yli kynnyksen aiheuttaen kosteusvahinkoja myös kylpyhuoneen ulkopuolella. Todistajat ovat kertoneet kylpyhuoneen rakenteen olleen sellainen, että vettä ei ole ollut tarkoitus käyttää lattialla. Lattian kaadot ovat ohjanneet veden lattiakaivon suuntaan, mutta kaadot ovat olleet sen verran loivia, että jos vettä on ollut lattialla huomattava määrä, vain osa vedestä on ohjautunut lattiakaivoon. Todistajien mukaan todetut vahingot ovat voineet syntyä sinä ajanjaksona, jona AJ on asunut huoneistossa. R on kysyttäessä kertonut, että kukaan ei voinut kuitenkaan sanoa, milloin vahinko oli syntynyt. Todistajien havainnot ovat luotettavia ja yhdenmukaisia.

Hovioikeus toteaa, että riitainen seikka tässä asiassa on muun muassa se, onko huoneistossa ollut jo AJn muuttaessa sinne havaittavissa merkkejä mahdollisista vesivauriosta ja onko AJ ilmoittanut niistä vuokranantajan edustajalle, mutta tämä ei ole tullut tarkastamaan huoneistoa. Näistä seikoista ei ole esitetty muuta suoranaista näyttöä kuin AJn ja Sn kertomukset, jotka ovat edellä todetuin tavoin ristiriitaiset. Hovioikeus katsoo, että kummankaan kertomusta ei voida pitää toista luotettavampana.
Myös se, koska kosteusvaurioita on alkanut muodostua, on asiassa esitetyn näytön perusteella jäänyt epäselväksi. On mahdollista, että niitä on ollut jo AJn muuttaessa asuntoon ja ne ovat voineet syntyä muullakin kuin yhtiön väittämin tavoin. Yhtiön ei siten voida katsoa osoittaneen vahinkojen aiheutuneen yhtiön väittämin tavoin AJn tuottamuksesta tai että hän olisi jättänyt niistä ilmoittamatta vuokranantajalle tai yhtiön edustajalle.


Näin ollen yhtiön kanne on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä tulee Asunto Oy P velvoittaa korvaamaan AJn oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. AJlla on oikeusturvavakuutus 15 prosentin omavastuuosuudella. Oikeusturvavakuutuksesta ei korvata tulkkauskuluja. Tulkkauskuluihin ja oi- keusturvavakuutuksen omavastuuosuuteen AJlle on myönnetty oikeusapu ilman korvausvelvollisuutta.

Asunto Oy P on velvoitettava korvaamaan oikeusapulain 22 §:n 1 momentin nojalla valtiolle sen varoista AJn avustajalle maksetut määrät sekä tulkkauskulut sekä AJlle oikeudenkäyntikuluina siltä osin kuin niitä ei ole edellä todetuin tavoin maksettu valtion varoista tämän vaatima kohtuulliseksi katsottava määrä, kaikki määrät korkoineen.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan. Asunto Oy Pn kanne hylätään ja AJ vapautetaan kaikesta maksuvelvollisuudesta Asunto Oy Pta kohtaan.

Valtion varoista maksetaan asianajaja LPlle palkkioksi AJn avustamisesta hovioikeudessa oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuus arvonlisäveroineen 597,84 euroa sekä tulkkauksesta aiheutuneet kulut arvonlisäveroineen 458,80 euroa eli yhteensä 1.056,64 euroa. Asunto Oy P velvoitetaan korvaamaan tämä määrä valtiolle.

Asunto Oy P velvoitetaan korvaamaan AJn oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 3.387,77 eurolla ja käräjäoikeudessa 8.256,53 eurolla.

Edellä mainituille yhtiön maksettaville korvauksille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamispäivästä.



Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 17.8.2015.

Helsingin hovioikeuden puolesta:


Asian ovat ratkaisseet:


Valmistelija:

Ratkaisu on yksimielinen.

hovioikeudenneuvos JK
hovioikeudenneuvos PH
määräaikainen hovioikeudenneuvos PS

viskaali MS

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS
1. osasto

TUOMIO xxx


4.3.2014 L


Kantaja
Asunto Oy P

Vastaaja
AJ
Asia Vahingonkorvaus
Vireille 15.2.2012

Selostus asiasta

Vastaaja oli asunut vuokralaisena huoneistossa osoitteessa P 1.4.2009 lukien.

Puolitoista vuotta vastaajan huoneistoon muuttamisen jälkeen, lokakuussa 2010, huoneiston kylpyhuoneen ja sen viereisen eteisen sekä huonetilan lattioissa havaittiin vesivahinko. Lisäksi eteisen seinään oli muodostunut mikrobikasvustoa.
Kantaja oli korjauttanut huoneistossa vesi- ja mikrobivauriot. Vastaajan vakuutusyhtiö Pohjola Vakuutus Oy oli 15.12.2010
antamallaan päätöksellä katsonut, että kosteusvauriot eivät johtuneet
vastaajan huolimattomuudesta tai laiminlyönnistä ja siten evännyt vakuutuskorvauksen.


Vaatimukset

Kantaja vaatii, että käräjäoikeus velvoittaa vastaajan suorittamaan kantajalle vahingonkorvauksena 22.170.71 euroa laillisine korkoineen 2.6.2011 lukien sekä korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 10.130,38 euroa laillisine korkoineen.


Perusteet

Vastuuperuste ja syy-yhteys

Kylpyhuone oli ollut vesieristykseltään alkuperäiskuntoinen. Suihkua tuli käyttää huoneen kiinnimuuratussa kylpyammeessa, joka toimi samalla vedeneristeenä. Kylpyhuoneen muut osat eivät olleet tarkoitettu veden suihkuttamiseen.

Vesivahingon tutkimusselosteen perusteella oli ilmeistä, että vauriot olivat laadultaan ja laajuudeltaan sellaisia, että ne olivat aiheutuneet veden suihkuttamisesta kylpyammeen ulkopuolella. Yksinomaan kylpyammeesta tulleet tavanomaiset roiskevedet eivät voineet aiheuttaa po. vesivahinkoja, jotka olivat myös riippumattomat pintalaatoituksen tai ovikynnyksen kunnosta.

Vastaaja oli vastuussa vesivahingosta. Vesivahinko oli aiheutunut ensisijaisesti vastaajan välinpitämättömästä ja piittaamattomasta ja huoneiston tavanomaisen käyttötarkoituksen vastaisesta menettelystä,joka oli syy-yhteydessä vesivahinkoon.

Vastaaja oli toissijaisesti vastuussa vesivahingosta ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnin johdosta. Vastaaja ei ollut ilmoittanut vuokranantajalleen tai kantajan edustajalle mikrobikasvustosta, joka hänen oli tullut varmuudella havaita. Vastaajan tämä tuottamuksellinen menettely oli laajentanut vahinkoa, sillä korjaustöihin ei ollut voinut ryhtyä asianmukaisessa aikataulussa.

Mikäli vastaaja olisi ilmoittanut kantajalle välittömästi ensimmäisistä vauriohavainnoista, korjauskustannukset olisivat jääneet noin 30 prosenttiin nyt vaaditusta.

Aiheutunut vahinko ja korjauskustannukset

Kantaja oli korjannut vesi- ja mikrobivauriot ja korjauksen oli toteuttanut Urakointi Oy. Korvausvaatimus perustui kahdeksaan korjauslaskuun.

Vesivahingon korjaamisen yhteydessä ei ollut tehty töitä, jotka olisivat kuuluneet vuokranantajan kunnossapitovastuun piiriin. Eteisen kaapista ja keittiön alakaapit oli täytynyt uusia, sillä vesivahinko oli kostuttanut ja lahottanut ne. Vauriot olivat suorassa syy-yhteydessä vesivahinkoon.

Laattojen irroittaminen ja uudelleenkiinnittäminen oli ollut välttämätöntä. Kylpyhuoneeseen ei ollut tehty tasoparannuksia, vaan se oli palautettu aiempaa vastaavalle tasolle.


Vastaus Vaatimukset

Kanne kiistetään.

Kanne on ensisijaisesti hylättävä kokonaan ja toissijaisesti remonttikustannuksista on vähennettävä kokonaan ne kustannukset, jotka on katsottava kuuluvan vuokrananatajan normaalin kunnossapitovastuun piiriin taikka tasonparannukseksi sekä kantaja velvoitettava korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 8.256,53 euroa laillisina korkoineen.


Kiistämisen perusteet

Vastuuperuste ja syy-yhteys

Asunnon vesivahinko oli aiheutunut puutteellisesta vedeneristyksestä. Kylpyhuoneen laatat olivat olleet irtonaisia ja kynnyksen ja lattiakaivon tiiviys oli puutteellinen.

Tuottamus kiistetään. Vastaaja ei olisi huolellisestikaan toimien voinut välttää vahinkoa. Tähän päätelmään oli päätynyt myös vastaajan vastuuvakuutusyhtiö.

Vastaaja oli myös ilmoittanut eteisen seinän mikrobikasvustosta ja kylpyhuoneen tahosta kynnyksestä vuokranantajalleen heti vuokrasuhteen alkuvaiheessa.

Kylpyhuone oli vuodelta 1964 eikä siinä ollut ollut vedeneristeitä.

Korjauskustannuksista ilmeni, että kylpyhuone oli rakennettu nykyajan määräysten mukaisesti veden eristyksineen.

Aiheutunut vahinko ja korjauskustannusten määrä

Vesivahingon korjaustöiden yhteydessä oli tehty myös töitä, jotka olivat kuuluneet vuokranantajan normaaliin kunnossapitovastuun piiriin.
Kylpyhuoneen irti olleet laatat tuli joka tapauksessa uusia.
Korjauskustannuksiin sisältyi muun muassa uusi kaapista eteiseen sekä
keittiön uudet alakaapit.


riitaista

- vastuuperuste ja syy-yhteys
- vahingot ja korjauskustannusten määrä
- vahinkojen syntyminen vuokrasuhteen aikana


TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

K1. Tekniikka Oy:n tutkimusselostus 28.10.2010
K2. Suomen V Oy:n tarkastuspöytäkirja 26.11.2010 K4. Tkeskus Oy:n raportti 8. - 11.11.2005
Kantajan henkilötodistelu

1. JR

2. JP

3. JS todistelutarkoituksessa

Vastaajan kirjallinen todistelu

V1. Tekniikka Oy:n tutkimusselostus 28.10.2010 ( K1) V2. Suomen V Oy:n tarkastuspöytäkirja 26.11.2010
Vastaajan henkilötodistelu

1. AJn todistelutarkoituksessa

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

PERUSTELUT

Vastuuperuste ja syy-yhteys

Asuinhuoneistojen vuokrauksesta annetun lain 25 §:n 1. ja 2. momentin mukaan vuokralaisen on hoidettava huoneistoa huolellisesti. Vuokralainen ei ole vastuussa tavanomaisesta kulumisesta, joka aiheutuu huoneiston käyttämisestä vuokrasopimuksessa edellytettyyn tarkoitukseen, jos vuokranantaja on vastuussa huoneiston kunnosta ja kunnossapidosta. Vuokralainen on velvollinen korvaamaan vuokranantajalle vahingon, jonka vuokralainen tahallisesti tai laiminlyönnillään taikka muulla huolimattomuudellaan aiheuttaa huoneistolie.

Sanotun lain 24 §:n mukaan vuokralaisen on viipymättä ilmoitettava vuokranantajalle huoneiston vahingoittumisesta. Ilmoitus on tehtävä heti, jos korjaus on vahingon suurenemisen estämiseksi suoritettava viipymättä. Vuokralainen, joka laiminlyö ilmoittamisvelvollisuutensa, vastaa laiminlyönnistä aiheutuneesta vahingosta.

Vuokralaisen huolellisuusvelvoite käsittää muun muassa laitteiden oikean käyttämisen.

Yleisten todistustaakkaa koskevien periaatteiden mukaan sen, jolla on toisen omaisuus hallussaan, on yleensä näytettävä, ettei omaisuuden vahingoittuminen ole aiheutunut hänen luottamuksestaan (HE 304/94 s. 61).

Näyttövelvollisuuden asettaminen vuokralaiselle perustuu siihen, että huoneiston tosiasiallisena haltijana hänellä on lähes aina paremmat mahdollisuudet esittää asiassa parempaa näyttöä kuin vuokranantajalla ( kts. esim. Kanerva-Kuhanen: Laki asuinhuoneistojen vuokrauksesta 3. uudistettu painos, s 138 ).

Tässä asiassa on selvitetty ( kantajan kirjalliset todisteet K1, K3,K4 ja todistajat R, P ja S ), että edellä mainitussa huoneistossa on aiheutunut vesivahinko kylpyhuoneessa, eteisessä ja keittiössä.

Vastaaja on oikeudessa kuultuna kiistänyt, että vesivahinko olisi aiheutunut hänen tuottamuksestaan. Hän on kertonut käyttäneensä suihkua normaaliin tapaan ollessaan ammeessa. Vesivahinko oli vastaajan käsityksen mukaan aiheutunut kondensoituneesta vesihöyrystä, joka oli irrallaan olevien laattojen ja lattian vesieristyksen puutteellisuuden vuoksi imeytynyt rakenteisiin. Vastaaja on todennut käyttäneensä suihkua 4-5 kertaa viikossa ja joskus useamminkin.

Kantajan kuulustuttaman todistajan Rn mukaan todettu mikrobikasvusto oli ollut seurausta runsaasta vesimäärästä, jonka oli täytynyt olla kylpyhuoneen lattialla ja oven kynnyksellä lahottaen kynnyksen. Hänen mukaansa vahinko ei voinut olla roiskeveden aiheuttamaa. Todistaja perusteli käsitystään sillä, että yhdessäkään muussa huoneistossa kyseisessä taloyhtiössä ei kylpyhuoneen kynnys ollut lahonnut, vaikka rakenne oli ollut kaikissa huoneistoissa samanlainen. Vielä todistaja huomautti, että kylpyhuoneen vesieristeet ja putkisto olivat täytyneet olla tiiviit niiden iästä huolimatta, sillä puheenaolevan huoneiston alapuolella olevassa huoneiston katossa ei ollut havaittavissa mitään veden aiheuttamia muutoksia. Se, että

laatoituksessa oli ns. kopoja oli normaalia eikä niillä ollut mitään merkitystä todettuun vahinkoon. Vesivahinko oli ollut huomattavan suuri ja ulottunut eteiseen ja keittiöön siten, että vesi oli etsiytynyt eristeenä olleen ja siis sinänsä tiiviin pikikerroksen alle ja sitä kautta keittiöön tuhoten kaapiston vaihtokuntoon.

Todistaja P on vahingosta ja syy-yhteydestä kertonut yhdenmukaisesti todistaja Rn kanssa.

Vastaaja on edelleen kertonut, että hän oli vuokrasuhteen aikana kolmasti ollut vuokranantajaan Sään yhteydessä puhelimitse ja pyytänyt tätä tulemaan katsomaan seiniä ja ovia. S ei ollut tullut vaan oli pyytänyt vastaajaa hankkimaan maalia ja korjaamaan puutteet. Ensimmäisen kerran hän tapasi Sn kuukautta ennen poismuuttoaan, kun S toimitti uuden jääkaapin rikkimenneen tilalle. Sosiaalitoimistosta oli ilmoitettu vuokranantajalle rikkimenneestä jääkaapista.

S on kertonut, että huoneisto oli ollut vuokrattaessa normaalissa kunnossa edellisen vuokralaisen jäljiltä. Asunnossa ei ollut tarkoitus tehdä suurempia remontteja odotellessa tulevaa putkiremonttia. Hän oli käynyt yhden kerran huoneistossa tuoden uuden jääkaapin rikkimenneen tilalle. Tällöin hän huomasi laajat kosteusvauriot. Tuolloin vastaaja oli kertonut Slle käyttäneensä kylpyhuoneen lattiaa suihkutilana. S muisteli vastaajan olleen häneen yhteydessä puhelimitse ja kielivaikeuksista huolimatta ymmärtäneensä vastaajan puheesta, että tämä valitti sitä, että kylpyhuoneen ovi ei ollut mennyt kiinni. Paikan päällä S oli todennut, että kylpyhuoneen kynnys oli lahotessaan turvannut niin, että ovi ei todellakaan mennyt kiinni.

Johtopäätös

Käräjäoikeus asiassa ilmenneiden seikkojen perusteella pitää vastaajan kertomusta epäluotettavana ja siten katsoo esitetyn kirjallisen ja henkilötodistelun perusteella jääneen näyttämättä, että vesivahinko olisi aiheutunut vuokrasuhteen aikana muusta kuin vastaajan puolella olevasta syystä. Vastaajan puolella oleva syy käsittää myös laiminlyönnin ilmoittaa vuokranantajalle riittävän ajoissa aiheutuneista vahingoista.

Vahingon määrä

Vastaaja ei sinänsä kiistä korjauskustannusten määrää todeten, että mainitut työt tarvikkeineen on tehty. Sen sijaan vastaaja kiistää vaaditun määrän sillä perusteella, että kylpyhuone on nyt saneerattu voimassa olevien määräysten mukaisesti ja siten käyttökunnossa seuraavat 50 vuotta. Kantaja on saanut hyväkseen ylimääräisen hyödyn josta vastaaja ei ole vastuussa.

Kantaja on katsonut, että minkäänlaista tason parannusta ei ole tapahtunut, vaan huoneisto on saatettu siihen perustasoon, missä se oli ennen vahinkoa.

Sanotun lain 1 luvun 6 §:n 3 momentissa on säädetty yleinen vahingonkorvauksen sovittelusäännös.

Sovittelusäännöksestä huolimatta pääsääntönä on täyden korvauksen periaate. Sovittelu tulee kysymykseen vain poikkeustilanteissa.

Käräjäoikeus toteaa, että vesieristämisestä aiheutuneet kokonaiskustannukset ovat olleet talon rakenteiden kuivattamiseksi ja suojaamiseksi välttämättömiä, mikä on myös edellyttänyt-keittiön alakaappien ja eteisen kaapiston purkamista ja uusien kaappien asentamista.

Talon rakenteiden suojaamisen asianmukaisella vesieristeellä yksittäisessä huoneistossa ei ole katsottava parantaneen huoneistoa sen perustasoa korkeammaksi.

Käräjäoikeus toteaa, että keittiön ja eteisen kaapistot ovat uusittuina sinänsä parantaneet huoneiston perustasoa aikaisemmasta. Hyöty siitä on kuitenkin koitunut vuokranantajalle, mutta ei sen sijaan tässä jutussa kantajana olevalle taloyhtiölle.

TUOMIOLAUSELMA

AJ velvoitetaan suorittamaan Asunto Oy Plle 22.170,71 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 2.6.2011 lukien sekä korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 10.130,38 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kulututtua tämän tuomion antamisesta lukien.