Putkiremontti ja korjaustapa, kynnys liian korkea?

Mikä on taloyhtiön oikeus päättää korjaustavasta osakkeenomistajan huoneistossa?
Alla olevassa riidassa taloyhtiö oli päättänyt korjata osakkeenomistajan kylpyhuoneen kynnyksen korkeaksi jotta saisi viemärit mahtumaan paremmin huoneiston korotetun kph lattian alle. Osakkeenomistaja vaati toisenlaista korjaustapaa, jossa kynnys jäisi matalammaksi. Käräjäoikeus hylkäsi osakkeenomistajan vaatimukset mutta hovioikeus muutti päätöstä ja velvoitti taloyhtiön korjaamaan asennuksen niin että kynnys tuli matalammaksi.

Osakkeenomistajan käyttämän asiantuntijan mukaan korjaustapa olisi voinut olla toinen jolloin kynnys olisi huomattavan paljon matalampi.

Taloyhtiön mukaan taloyhtiö on kohdellut kaikkia osakkaita samalla tavalla. Remontti on suunniteltu ammattitaitoisesti ja suunnitelmat on yhtiökokouksessa hyväksytty. Osassa huoneistoja putkitusta ei kiinteistön rakenteiden vuoksi ole voitu suorittaa alapuolisissa rakenteissa, mistä syystä pesuhuoneiden kynnysten korkeus on noussut. Asiassa ei ole ollut objektiivisesti arvioiden perusteltua syytä epäillä yhtiön korvausvastuulle kuuluvaa seikkaa.Ja tavarantarkastuskertomus on myös perusteettoman laaja ja kustannuksiltaan kohtuuton. Se on lisäksi virheellinen siltä osin kuin siinä väitetään, että työ Alxxxsen huoneistossa olisi tehty LVI-suunnitelmien vastaisesti. Pesuhuoneen kalusteiden paikan muuttamista koskeva vaihtoehto on tuotu esiin vasta käräjäoikeuden pääkäsittelyssä, eikä siitä ole huomioita kertomuksessa. Muut tavarantarkastuksessa havaitut vähäiset puutteet eli WC-istuimen sijoittamisen liian lähelle seinää, eteisen patterin poistamisen ja eteisen sähkökoteloinnit taloyhtiö on ollut aina valmis korjaamaan, eikä niiden toteamiseksi ole tarvittu tavarantarkastusta. Työt on saatu suoritettua vasta oikeudenkäynnin aikana Alxxxsen siihen asti kieltäydyttyä niiden tekemisestä.

Käräjäoikeus totesi:

"Yhtiön tulee teettäessään töitä varmistua, että yhtiön sopimuskumppani toteuttaa työt hyvää rakennustapaa noudattaen siten, ettei osakkeenomistajille aiheudu vahinkoa. Yhtiöllä on erityinen vastuu siitä, että työt tehdään hyvän rakennustavan mukaisesti.
Vastaajayhtiö on hankkinut työlle tarvittavat valvojat ja suunnitelmien laatijat. Työhön otettujen tahojen pätevyydessä taikka suunnittelun yhteydessä laadittujen asiakirjojen laadussa ei ole esitetty puutteita.
Rakennustyölle on saatu asianmukaiset rakennusluvat.
Pääkäsittelyssä on käynyt riidattomasti selville, että hankesuunnittelussa on jouduttu etenemään ehkä tavanomaista kiireemmässä aikataulussa, koska putkivuotoja oli jo esiintynyt.
Asunto-osakeyhtiön on voitava luottaa niiden henkilöiden asiantuntemukseen, jotka he ovat suunnittelutehtäviin valinneet. Kantajan on näytetty olleen yhteydessä asunto-osakeyhtiöön kynnyskorkeuden osalta, mutta se ei ole johtanut toimenpiteisiin, koska vastaajayhtiölle on työmaavalvojan toimesta annettu käsitys, ettei töitä ole mahdollista muutoin toteuttaa. Asunto-osakeyhtiön toiminnassa ei ole osoitettu olevan huolimattomuutta, joka aiheuttaisi vahingonkorvausvelvollisuuden."

Hovioikeus puolestaan totesi kynnyksen korkeudesta:

"Hovioikeus toteaa, että tässä tapauksessa kynnyksen korkeutta on rajannut erityisesti määräys siitä, että rakennuksen muutos- ja korjaustöiden yhteydessä tehtävät muutokset eivät saa heikentää käyttöturvallisuutta. Vaikka esteettömiä rakennuksia koskeva 20 millimetrin vaatimus ei sellaisenaan sovellu tähän tapaukseen, sanottu vaatimus antaa kuitenkin suuntaa hyväksyttävän kynnyskorkeuden arviointiin ja siihen nähden nyt kysymyksessä olevan 159 millimetrin kynnyksen voidaan todeta olevan poikkeuksellisen korkea. Hovioikeus katsoo, että näin korkea kynnys on esteettisesti haitallinen ja vaikuttaa asunnon arvoon sitä alentavasti sekä ennen kaikkea heikentää merkittävästi käyttöturvallisuutta ja että tästä syystä kynnyksen osalta on lähtökohtaisesti kysymys virheestä. Sillä, onko remontti toteutettu suunnitelmien mukaisesti, ei ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa suorituksen virheellisyyttä, vaan lopputulos ratkaisee. Suorituksessa ei kuitenkaan voida katsoa olevan virhettä, jos mitään muuta vaihtoehtoa toteuttaa remontti ei ole ollut. Asiassa on siten arvioitava, onko valittu ratkaisu ollut ainoa mahdollinen vai olisiko remontti voitu toteuttaa jollakin toisella tavalla niin, että pesuhuoneen kynnyskorkeus olisi jäänyt matalammaksi.

Edellä lausuttu huomioon ottaen hovioikeus katsoo toisin kuin käräjäoikeus, että asiassa on tullut näytetyksi, että pesuhuoneen remontti olisi ollut mahdollista toteuttaa toisella tavalla niin, että kynnyskorkeus olisi jäänyt ratkaisevasti matalammaksi. Kynnyksen osalta on siten kysymys virheestä."

Tuottamuksesta hovioikeus totesi:

"Asiassa on riidatonta, että putkiremonttia koskevasta projektista on puuttunut hankevastaava ja että hankesuunnittelu on ollut puutteellinen. Pitttsen kertomuksella on selvitetty, että kynnyksen nousu on ollut tietoinen ratkaisu, että vaihtoehtoisia remontin toteutustapoja ei ole edes harkittu ja ettei Pitttnen ole ottanut yhteyttä LVI-suunnittelijaan Alxxxsen huomautettua kynnyksen korkeudesta.

Hovioikeus katsoo, ettei Alxxxsen velvollisuutena ole ollut esittää remontin vaihtoehtoisia toteutustapoja. Se, että Alxxx on huomauttanut epäkohdasta, on ollut hänen osaltaan vähintäänkin riittävää. Taloyhtiön olisi tullut havaita epäkohta oma-aloitteisestikin ja sen olisi tullut selvittää eri vaihtoehdot. Kuten käräjäoikeuden tuomiossa on (s. 9) todettu, taloyhtiön tulee töitä teettäessään varmistua, että työt tehdään hyvää rakennustapaa noudattaen siten, että osakkeenomistajille ei aiheudu vahinkoa. Vanhaa rakennusta saneerattaessa saattaa Letttn kertomin tavoin tulla yllätyksiä, jolloin työt on tarvittaessa keskeytettävä ja koolle on kutsuttava katselmus. Hankesuunnittelun puutteellisuus ja se, että vaihtoehtoisia remontin toteutustapoja ei ole Alxxxsen huomautuksista huolimatta edes harkittu, osoittavat taloyhtiön huolimattomuutta. Siihen, miten asioita on hoidettu, ovat asiassa esitetyn selvityksen perusteella suurella todennäköisyydellä vaikuttaneet kiireellinen aikataulu ja isännöitsijän terveysongelmat, mutta ne eivät poista taloyhtiön vastuuta. Sanottu huomioon ottaen, ja kun remontti olisi edellä katsotuin tavoin voitu toteuttaa niin, että kynnyskorkeus olisi jäänyt matalammaksi, hovioikeus katsoo, että taloyhtiö ei ole menetellyt huolellisesti, kun se on sallinut rakenteen, joka heikentää merkittävästi Alxxxsen huoneiston käyttöturvallisuutta."

Johtopäätöksenä hovioikeus katsoi että taloyhitö on velvoitettava korjaamaan huoneiston A 3 pesuhuoneen kynnys matalammaksi ja korvattava tavarantarkastuksesta aiheutuneet kulut.


Taloyhtiö velvoitettiin korvaamaan osakkeenomistajan oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa 14.000 ja hovioikeudessa 8.800 euroa.

Hakusanat
Asunto-osakeyhtiö, taloyhtiö, korjausvastuu, kunnossapitovastuu, putkiremontti, huolimattomuus, vahingonkorvaus

Lainkohdat

Asunto-osakeyhtiölaki 24 luku 6 § (yhtiön vahingonkorvausvelvollisuus) Yhtiön on korvattava vahinko, jonka yhtiö on myötävaikuttamalla tämän lain tai yhtiöjärjestyksen määräyksen rikkomiseen tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle.

Asunto-osakeyhtiölain 4 luvun 2 §:ssä on säädetty yhtiön kunnossapitovastuusta. Riidattomiin seikkoihin kuuluvalla tavalla kysymys on rakenteesta, jotka asunto-osakeyhtiölain 4 luvun 2 §:n nojalla kuuluu asunto-osakeyhtiön vastuulle.





Vaasan hovioikeus

Tuomio

Antamispäivä 8.11.2018

Nro 467

Diaarinumero S 17/639

Ratkaisu, josta on valitettu

Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomio 5.6.2017 nro 8300 (liitteenä)

Asia Asunto-osakeyhtiöasia, vahingonkorvaus

Valittajat ja vastapuolet

T. H. L. Alxxx
As Oy Jyväskylän Kxxx 7 (vastavalitus)

Oikeudenkäynti hovioikeudessa

Valitus

T. H. L. Alxxx on vaatinut, että As Oy Jyväskylän Kxxx 7 (jäljempänä taloyhtiö) velvoitetaan korjaamaan hänen huoneistonsa A 3 pesuhuoneen kynnys siten, että se on mahdollisimman matala, korkeintaan kahdeksan senttimetriä korkea, tai toissijaisesti, että hänellä vahvistetaan olevan oikeus korjauttaa kynnys mainitulla tavalla taloyhtiön kustannuksella, sekä että samalla korjataan WC-istuimen virheellinen sijoitus. Sen varalta, että taloyhtiötä ei velvoiteta tai Alxxxta ei oikeuteta korjauttamaan virhettä, Alxxx on vaatinut, että taloyhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle virheen johdosta vahingonkorvauksena 18.061 euroa korkoineen 1.8.2013 lukien. Alxxx on vielä vaatinut, että taloyhtiö velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa 13.927,90 eurolla ja asianosaskulunsa 200 eurolla sekä oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 8.817,62 eurolla, kaikki määrät korkoineen.

Taloyhtiössä suoritetun putkiremontin hankesuunnittelu on ollut puutteellinen. Asukkaiden tarpeita ja toiveita ei ole selvitetty. Alxxx on jo ennen remonttia ilmoittanut isännöitsijälle, urakoitsijalle ja työmaavalvojana toimineelle P. O. Pitttselle näkemyksensä siitä, että hänen huoneistonsa pesuhuoneen kynnys ei saa nousta liian korkeaksi. Alxxx on myös useita kertoja reklamoinut asiasta mainituille tahoille, mutta reklamointeja ei ole huomioitu. Vanhaa taloa korjattaessa on normaalia, että korjauksen aikana on yksityiskohtia suunniteltava uudelleen ja pohdittava eri toteutusvaihtoehtoja. Alxxxsen huomautusten johdosta ja ilman niitäkin olisi kynnysasia tullut ottaa esiin suunnittelijan kanssa ja pohtia eri vaihtoehtoja kynnyksen saamiseksi matalammaksi.

Pesuhuoneen kynnys olisi saatu matalammaksi kahdella eri toteutustavalla. Tavarantarkastaja H.-O. Letttn suorittamien tilojen ja rakenteiden mittausten perusteella viemäriputki olisi ensinnäkin voitu asentaa pesuhuoneen lattialaatan alapuolelle, jolloin se olisi sijoittunut joko porraskäytävän tai alapuolella olevan huoneiston kattoon. Kaikkien asiassa kuultujen todistajien kertomusten mukaan toisena vaihtoehtona olisi ollut muuttaa pesuhuoneen kalusteiden paikkaa, jolloin kynnys olisi todistaja S. O. Totttn mukaan saatu noin 7-8 senttimetriä nyt toteutunutta matalammaksi eli alkuperäistä tasoa vastaavaksi.

Nyt toteutunut 159 millimetrin korkuinen kynnys on käyttöturvallisuusriski. Vaikka kynnyskorkeudesta ei ole vanhojen rakennusten osalta sitovaa määräystä, niin hyvän rakennustavan tavoitteena on aina käyttöturvallisuus. Rakenne, jossa on käyttöturvallisuusriski, on hyvän rakennustavan vastainen silloin, kun riski olisi ollut mahdollista poistaa tai kun riskiä olisi ainakin ollut mahdollisuus vähentää.

Jo se, että remontin hankesuunnittelu on ollut puutteellinen ja että hankevastaava on puuttunut, osoittaa taloyhtiön tuottamuksen. Hankesuunnittelun puutteet ja reklamaatioiden huomioimatta jättäminen ovat johtaneet epätyydyttävään lopputulokseen. Kiireellinen aikataulu ei poista tuottamusta.

Vastavalitus

As Oy Jyväskylän Kxxx 7 on vaatinut, että se vapautetaan velvollisuudesta korvata Alxxxselle virheen selvittelykuluina tavarantarkastuksesta aiheutuneet kulut 8.437,60 euroa ja että Alxxx velvoitetaan korvaamaan taloyhtiön oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 15.306,21 eurolla ja asianosaiskulut 840 eurolla, molemmat määrät korkoineen.

Taloyhtiö on kohdellut kaikkia osakkaita samalla tavalla. Remontti on suunniteltu ammattitaitoisesti ja suunnitelmat on yhtiökokouksessa hyväksytty. Osassa huoneistoja putkitusta ei kiinteistön rakenteiden vuoksi ole voitu suorittaa alapuolisissa rakenteissa, mistä syystä pesuhuoneiden kynnysten korkeus on noussut. Asiassa ei ole ollut objektiivisesti arvioiden perusteltua syytä epäillä yhtiön korvausvastuulle kuuluvaa seikkaa.

Tavarantarkastuskertomus on myös perusteettoman laaja ja kustannuksiltaan kohtuuton. Se on lisäksi virheellinen siltä osin kuin siinä väitetään, että työ Alxxxsen huoneistossa olisi tehty LVI-suunnitelmien vastaisesti. Pesuhuoneen kalusteiden paikan muuttamista koskeva vaihtoehto on tuotu esiin vasta käräjäoikeuden pääkäsittelyssä, eikä siitä ole huomioita kertomuksessa. Muut tavarantarkastuksessa havaitut vähäiset puutteet eli WC-istuimen sijoittamisen liian lähelle seinää, eteisen patterin poistamisen ja eteisen sähkökoteloinnit taloyhtiö on ollut aina valmis korjaamaan, eikä niiden toteamiseksi ole tarvittu tavarantarkastusta. Työt on saatu suoritettua vasta oikeudenkäynnin aikana Alxxxsen siihen asti kieltäydyttyä niiden tekemisestä.

Mainituilla perusteilla taloyhtiön vastuu selvittelykulujen korvaamisesta tulee kokonaan poistaa tai ainakin sitä tulee olennaisesti alentaa.

Alxxxselle on ennen kanteen nostamista erityisesti M. M. Rattten lausunnon avulla selvitetty, että työssä ei ole virhettä. Kun Alxxx on tässä tilanteessa ryhtynyt ajamaan kannetta, hänet on velvoitettava korvaamaan taloyhtiön oikeudenkäyntikulut.

Vastaukset

As Oy Jyväskylän Kxxx 7 on vaatinut, että Alxxxsen valitus hylätään ja että hänet velvoitetaan korvaamaan taloyhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 8.853,80 eurolla ja asianosaiskulut 640 eurolla, molemmat määrät korkoineen.

Remonttia ei ole ollut mahdollista suorittaa Alxxxsen vaatimalla tavalla siten, että hänen asuntonsa pesuhuoneen kynnys olisi enintään kahdeksan senttimetriä korkea. Työssä ei ole virhettä eikä taloyhtiöllä ole tuottamusta asiassa. Taloyhtiö on antanut ammattitaitoiseksi tiedetylle LVI-insinöörille tehtäväksi suunnitella yhtiössä suoritettavan putkistosaneerauksen. Hankesuunnittelussa on ollut kommunikaatio-ongelmia lähinnä taloyhtiön ja osakkaan välillä, mikä ei kuitenkaan ole peruste hyväksyä Alxxxsen vaatimuksia.

Letttn ja Totttn lausunnot ovat virheellisiä siltä osin kuin niissä on väitetty, että remontti olisi ollut mahdollista suorittaa viemällä putkisto Alxxxsen huoneiston alapuolisiin rakenteisiin. Rattten lausunnosta ilmenevin tavoin kyseinen vaihtoehto ei ole ollut mahdollinen Alxxxsen asunnon osalta, koska tällöin talon kantavia rakenteita olisi jouduttu rikkomaan, jolloin olisi vaarannettu rakennuksen kestävyys. Virheellinen on myös Letttn väite siitä, että remontissa olisi poikettu LVIA-työselostuksista ja tilaajan ilmoituksesta. LVIA-työselostuksissa on annettu viemäriputkien sijoittamiseen useita eri vaihtoehtoja, joista yksi on ollut niiden sijoittaminen välipohjaan. Alxxxsen asunnossa viemäriputket on ollut pakko asentaa välipohjaan eli alkuperäisen lattiarakenteen päälle.

Alxxx tai kukaan muukaan ei ole remontin aikana esittänyt pesuhuoneen kalusteiden paikkojen muuttamista, vaan kyseinen vaihtoehto on esitetty vasta käräjäoikeuden pääkäsittelyssä. Vaikka tällainen muutosesitys olisi aikanaan tehty, niin urakoitsija tai valvoja eivät olisi voineet omatoimisesti tehdä mainittuja muutoksia. Muutos olisi edellyttänyt käsittelemistä taloyhtiön hallinnossa, uusien suunnitelmien ja piirustusten laatimista sekä sopimista muutosten aiheuttamien kustannusten korvaamisesta ja mahdollisesti uuden urakkakierroksen järjestämistä, mikä kaikki olisi hidastanut remonttia. Alxxxsen vaatimusten hyväksyminen olisi myös asettanut hänet eri asemaan kuin seitsemän muuta vastaavassa tilanteessa olevaa ensimmäisen kerroksen huoneiston haltijaa. Lisäksi Alxxxsen esittämä vaihtoehtoinen asennus olisi edellyttänyt töiden kohdistamista myös rakennuksen muurattuun ilmaholviin, mikä Pitttsen ja Rattten ilmoittamin tavoin olisi ollut riskialtista siten, että vaarana olisi ollut viime kädessä hormin sortuminen. Ainakin työ olisi edellyttänyt tarkkaa selvittämistä ja suunnitelman laatimista. Tälläkin vaihtoehdolla kynnystä olisi saatu vain muutamia senttimetrejä matalammaksi.

Alxxx on vaatinut, että As Oy Jyväskylän Kxxx 7:n vastavalitus hylätään.

Tavarantarkastus on kohdistunut taloyhtiön kunnossapitovastuulle kuuluviin rakenteisiin. Tavarantarkastus on jouduttu tilaamaan, koska taloyhtiö on ollut passiivinen Alxxxsen lukuisista selvityspyynnöistä huolimatta. Alxxx on ennen tavarantarkastuksen tilausta ilmoittanut, että mikäli vastausta ei anneta kahden viikon kuluessa, hän joutuu tilaamaan tavarantarkastuksen. Tarkastuksessa on todettu, että pesuhuoneen kynnyksen osalta on kysymys virheestä ja että kynnys on käyttöturvallisuusriski. Lisäksi tarkastuksessa on todettu muita, vastavalituksessa mainittuja virheitä ja sen perusteella on myös tehty korjauksia huoneistossa. Alxxxsella on siten ollut objektiivisesti arvioiden perusteltu syy epäillä, että huoneistossa on taloyhtiön korjausvastuulle kuuluva vika.

Letttn tavarantarkastuskertomusta ei ole osoitettu virheelliseksi. Kynnys olisi ollut mahdollista saada matalammaksi erilaisella suunnittelulla ja toteutuksella. Myös pesuhuoneen kalusteiden paikan muuttamista koskeva vaihtoehto on tuotu esiin jo tarkastuskertomuksen sivulausuntona olevassa Totttn lausunnossa.

Taloyhtiön valmius suorittaa sähköjohtojen kotelointiin ja eteisen patterin poistamiseen liittyvät korjaustoimet on syntynyt vasta tavarantarkastuksen jälkeen.

Alxxxta ei joka tapauksessa tule velvoittaa suorittamaan taloyhtiön oikeudenkäyntikuluja. Jos Alxxx häviää asian, asiassa tulee soveltaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:ää.

Pääkäsittely ja todistelu

Hovioikeus on 29.8.2018 toimittanut asiassa pääkäsittelyn.

Hovioikeudessa on vedottu käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin todisteisiin. Pääkäsittelyssä on kuultu todistelutarkoituksessa Alxxxta ja todistajina H.-O. Lettta, S. O. Tottta, M. M. Rattteä sekä P. O. Pitttstä.




Hovioikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisu

Hovioikeus on hylännyt Alxxxsen pyynnön katselmuksen toimittamisesta pääkäsittelypöytäkirjasta ilmenevällä tavalla.

Pääasia

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Taloyhtiössä on käräjäoikeuden tuomiossa (s. 1) todetuin tavoin tehty putkiremontti vuosien 2012 ja 2013 aikana. Ensimmäisessä kerroksessa remontti on toteutettu niin, että viemäriputket on sijoitettu pesuhuoneen kantavan lattiarakenteen päälle. Sen sijaan ylemmissä kerroksissa viemäriputket on viety lattiarakenteiden alle. Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevassa huoneistossa A 3, jonka hallintaan oikeuttavat osakkeet Alxxx omistaa, remontti on tehty 5.2. ja 18.4.2013 välisenä aikana. Asiassa on hovioikeudessa riidatonta, että Alxxx on ennen huoneistonsa pesuhuoneen remonttia - nähtyään lopputuloksen erään toisen samassa kerroksessa sijaitsevan huoneiston osalta - ilmoittanut taloyhtiölle, että hänen huoneistonsa pesuhuoneen kynnys ei saa nousta liian korkeaksi. Riidatonta on myös, että Alxxxsen huoneiston pesuhuoneen kynnyksen korkeus on ennen remonttia ollut noin 70 millimetriä ja että se on remontin jälkeen 159 millimetriä. Edelleen on riidatonta, että Alxxx on remontin jälkeen 3.3., 19.3., 25.3. ja 9.4.2014 reklamoinut kynnyksestä taloyhtiölle, että hän on, kun taloyhtiö ei ole reagoinut reklamointeihin, 17.4.2014 tilannut tavarantarkastuksen ja että taloyhtiö on tavarantarkastuksen jälkeen korjauttanut eräitä pieniä seikkoja, mutta ei pesuhuoneen kynnystä.

Hovioikeudessa on kysymys ensinnäkin siitä, onko remontin suorittamisessa tapahtunut virhe. Jos vastaus tähän on myönteinen, harkittavaksi tulee, onko taloyhtiön toiminut huolimattomasti. Jos tuottamus katsotaan toteennäytetyksi, on seuraavaksi ratkaistava kysymys siitä, onko taloyhtiö velvollinen korjaa- maan kynnyksen matalammaksi, Alxxx oikeutettu korjauttamaan kynnyksen matalammaksi taloyhtiön kustannuksella vai taloyhtiö velvollinen suorittamaan Alxxxselle virheen johdosta vahingonkorvausta. Lisäksi on kysymys tavarantarkastuksesta aiheutuneiden kulujen korvausvelvollisuudesta.

Onko remontin suorittamisessa tapahtunut virhe

Arvioitaessa sitä, onko kynnyksen osalta ollut kysymys virheestä, on otettava huomioon, millaisia vaatimuksia rakentamismääräykset ovat asettaneet kynnyksen korkeudelle.

Voimassa olevan maankäyttö- ja rakennuslain 13 §:n (21.12.2012/958, säännös on tullut voimaan 1.1.2013) mukaan ympäristöministeriö ylläpitää Suomen rakentamismääräyskokoelmaa, johon kootaan tämän lain nojalla annetut rakentamista koskevat säännökset ja rakentamismääräykset sekä ministeriön ohjeet. Suomen rakentamismääräyskokoelmaan voidaan koota myös valtion muiden viranomaisten antamia rakentamista koskevia määräyksiä. Pykälän voimaantulosta ja soveltamisesta on säädetty, että tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita Suomen rakentamismääräyskokoelmassa julkaistuja määräyksiä voidaan soveltaa kunnes uudet säännökset on annettu, enintään kuitenkin viiden vuoden ajan tämän lain voimaantulosta noudattaen tämän lain voimaan tullessa voimassa ollutta 13 §:n 3 momenttia.

Aikaisemmin voimassa olleen maankäyttö- ja rakennuslain 13 §:n 1 momentin mukaan asianomainen ministeriö antaa tätä lakia täydentäviä rakentamista koskevia teknisiä ja näitä vastaavia yleisiä määräyksiä ja ohjeita, jotka julkaistaan Suomen rakentamismääräyskokoelmassa. Ministeriö myös huolehtii valtion viranomaisten antamien rakentamista koskevien määräysten yhteensovittamisesta. Määräyskokoelmaan voidaan ottaa myös muun lainsäädännön nojalla annettuja rakentamista koskevia määräyksiä. Saman pykälän 2 momentin mukaan rakentamismääräyskokoelman määräykset ovat velvoittavia. Ohjeet sen sijaan eivät ole velvoittavia, vaan muitakin kuin niissä esitettyjä ratkaisuja voidaan käyttää, jos ne täyttävät rakentamiselle asetetut vaatimukset. Edelleen saman pykälän 3 momentin mukaan rakentamismääräyskokoelman määräykset koskevat uuden rakennuksen rakentamista. Rakennuksen korjaus- ja muutos- työssä määräyksiä sovelletaan, jollei määräyksissä nimenomaisesti määrätä toisin, vain siltä osin kuin toimenpiteen laatu ja laajuus sekä rakennuksen tai sen osan mahdollisesti muutettava käyttötapa edellyttävät.

Voimassa olevan maankäyttö- ja rakennuslain 117 §:n 2 momentin (21.12.2012/958, säännös on tullut voimaan 1.1.2013) mukaan rakennus on suunniteltava ja rakennettava ja rakennuksen muutos- ja korjaustyöt tehtävä sekä rakennuksen käyttötarkoituksen muutos toteutettava siten, että rakennus täyttää siihen yleisesti ennakoitavissa oleva kuormitus ja rakennuksen käyttötarkoitus huomioon ottaen 117 a-117 g §:ssä tarkoitetut olennaiset tekniset vaatimukset. Aikaisemmin voimassa olleen maankäyttö- ja rakennuslain 117 §:n 2 momentin mukaan rakennuksen tulee sen käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla täyttää rakenteiden lujuuden ja vakauden, paloturvallisuuden, hygienian, terveyden ja ympäristön, käyttöturvallisuuden, meluntorjunnan sekä energiatalouden ja lämmöneristyksen perusvaatimukset (olennaiset tekniset vaatimukset). Saman pykälän 4 momentin mukaan korjaus- ja muutostyössä tulee ottaa huomioon rakennuksen ominaisuudet ja erityispiirteet sekä rakennuksen soveltuvuus aiottuun käyttöön. Muutosten johdosta rakennuksen käyttäjien turvallisuus ei saa vaarantua eivätkä heidän terveydelliset olonsa heikentyä. Edelleen saman pykälän 5 momentin mukaan rakentamisessa tulee lisäksi muutoinkin noudattaa hyvää rakennustapaa.

Voimassa olevan maankäyttö- ja rakennuslain 117 d §:n (21.12.2012/958, säännös on tullut voimaan 1.1.2013) 1 momentin mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava siitä, että rakennus sen käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla suunnitellaan ja rakennetaan siten, että sen käyttö ja huolto on turvallista. Rakennuksesta eikä sen ulkotiloista ja kulkuväylistä saa aiheutua sellaista tapaturman, onnettomuuden tai vahingon uhkaa, jota ei voida pitää hyväksyttävänä. Saman pykälän 2 momentin mukaan ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa uuden rakennuksen rakentamista, rakennuksen korjaus- ja muutostyötä sekä rakennuksen käyttötarkoituksen muutosta varten tarvittavia tarkempia säännöksiä rakennukselta edellytettävästä käyttöturvallisuudesta.

Aikaisemmin voimassa olleen maankäyttö- ja rakennusasetuksen 50 §:n 2 momentissa (säännös on kumottu asetuksella 6.3.2014/201, joka on tullut voimaan 1.4.2014) säädettiin rakennusta koskevista olennaisista teknisistä vaatimuksista. Mainitun momentin käyttöturvallisuutta koskevan 4 kohdan mukaan rakennuksen käyttöön ja huoltoon ei saa liittyä sellaista onnettomuuden uhkaa, kuten liukastumis-, putoamis-, törmäys-, palo-, sähkö- tai räjähdystapaturman vaaraa, jota ei voida pitää hyväksyttävänä.

Ympäristöministeriön asetuksella rakennuksen käyttöturvallisuudesta säädettyjen, Suomen rakentamismääräyskokoelman rakennuksen käyttöturvallisuutta koskevien määräysten ja ohjeiden 2001 mukaan:

- määräykset ja ohjeet koskevat uuden rakennuksen sekä sen rakennuspaikan ja tontin käyttöturvallisuutta. Muutos- ja korjaustoimenpiteisiin näitä määräyksiä ja ohjeita sovelletaan maankäyttö- ja rakennuslain 13 §:ssä säädetyllä tavalla ottaen myös huomioon muun muassa lain 117 §:n säännös (kohta 1.1.1).

- kohde on käyttöturvallisuuden kannalta suunniteltava, rakennettava ja varustettava siten, ettei sen käyttöön, huoltoon tai ylläpitoon liity sellaista tapaturman, onnettomuuden tai vahingoittumisen vaaraa, jota ei voida pitää hyväksyttävänä (kohta 1.2.1). Ohjeen mukaan käyttöturvallisuusvaatimus viittaa kolmeen suureen riskiryhmään, joista ensimmäiseen kuuluvat muun muassa kaatumiset, liukastumiset ja putoamiset.

- lattiapinnan tulee olla riittävän tasainen ja valmistettu tilan käyttötarkoitukseen soveltuvasta materiaalista niin, että liukastumis- tai kompastumisriski on pieni (kohta 3.3.1).

- rakennuksen ovien ja porttien tulee olla helposti avattavissa. Ovien, porttien ja puomien tulee toimia turvallisesti niin, etteivät ne aiheuta tapaturman vaaraa. Ne on varustettava tarkoituksenmukaisin turvavarustein (kohta 3.4.1). Ohjeen mukaan kynnyksiä ei suositella kompastumisriskin takia; välttämättömät kynnykset tehdään mahdollisimman matalina.

Käräjäoikeuden tuomiossa (s. 5) mainittujen, ympäristöministeriön asetuksella säädettyjen, Suomen rakentamismääräyskokoelman esteetöntä rakennusta koskevien määräysten ja ohjeiden 2005 mukaan kynnys saa olla korkeintaan 20 millimetriä (kohta 2.1.2).

Hovioikeus toteaa, että tässä tapauksessa kynnyksen korkeutta on rajannut erityisesti määräys siitä, että rakennuksen muutos- ja korjaustöiden yhteydessä tehtävät muutokset eivät saa heikentää käyttöturvallisuutta. Vaikka esteettömiä rakennuksia koskeva 20 millimetrin vaatimus ei sellaisenaan sovellu tähän tapaukseen, sanottu vaatimus antaa kuitenkin suuntaa hyväksyttävän kynnyskorkeuden arviointiin ja siihen nähden nyt kysymyksessä olevan 159 millimetrin kynnyksen voidaan todeta olevan poikkeuksellisen korkea. Hovioikeus katsoo, että näin korkea kynnys on esteettisesti haitallinen ja vaikuttaa asunnon arvoon sitä alentavasti sekä ennen kaikkea heikentää merkittävästi käyttöturvallisuutta ja että tästä syystä kynnyksen osalta on lähtökohtaisesti kysymys virheestä. Sillä, onko remontti toteutettu suunnitelmien mukaisesti, ei ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa suorituksen virheellisyyttä, vaan lopputulos ratkaisee. Suorituksessa ei kuitenkaan voida katsoa olevan virhettä, jos mitään muuta vaihtoehtoa toteuttaa remontti ei ole ollut. Asiassa on siten arvioitava, onko valittu ratkaisu ollut ainoa mahdollinen vai olisiko remontti voitu toteuttaa jollakin toisella tavalla niin, että pesuhuoneen kynnyskorkeus olisi jäänyt matalammaksi.

Todistajat Lettt, Tottt, Rattt ja Pitttnen ovat kertoneet remontin vaihtoehtoisista toteutustavoista pääosin samalla tavalla hovioikeudessa kuin käräjäoikeudessa.

Lettt ja Tottt ovat kertoneet, että olisi ollut ainakin kaksi vaihtoehtoista tapaa, jolla Alxxxsen huoneiston pesuhuoneen kynnyskorkeus olisi saatu matalammaksi. Ensimmäinen olisi ollut se, että kantavaan lattiarakenteeseen olisi porattu reiät viemäriputkille ja viety putket lattian alle samalla tavoin kuin ylemmissäkin kerroksissa. Kantava rakenne oli ollut kaikissa kerroksissa samanlainen. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että pesuhuoneen kalusteiden - WC- istuin, lavuaari ja suihku - järjestystä olisi muutettu niin, että WC-istuin olisi siirretty hormin viereen, jolloin 110 millimetrin viemäriputkea ei olisi tarvinnut viedä lattiassa, vaan ainoastaan hormin seinän läpi ja yhdistää hormissa pystysuunnassa kulkevaan viemäriputkeen. Remontin suunnittelun aikana olisi pitänyt tutkia eri vaihtoehdot.

Rattt ei ole kiistänyt, etteikö reikien poraaminen kantavaan rakenteeseen olisi voinut tulla kysymykseen myös ensimmäisessä kerroksessa, mutta siihen olisi hänen mukaansa liittynyt riskejä. Ylemmissä kerroksissa oli voitu mennä
lattiarakenteen läpi, koska kantavat seinät olivat siellä eri kohdassa kuin alakerrassa, jossa oli lisäksi pidempi jänneväli ja enemmän raudoitusta pohjalaatassa. Kalusteiden järjestyksen muuttamisen osalta Rattt on kertonut, ettei hän osaa sanoa, olisiko WC-istuin voitu sijoittaa hormin viereen, koska hän ei ollut tutkinut hormia.

Pitttsen mukaan viemäriputket oli pitänyt ensimmäisessä kerroksessa rakentaa kantavan rakenteen päälle. Muissa kerroksissa putket oli ollut mahdollista viedä alemman kerroksen kattoon. Jos putket olisi ensimmäisessä kerroksessa viety kantavan lattiarakenteen alle, lattian poraamisen lisäksi lattian alle olisi tullut vaakavetoja eli kantavia palkkeja olisi pitänyt lävistää. Rakenteiden kestävyys olisi pitänyt kaikilta osin selvittää. Kukaan ei ollut projektin aikana esittänyt sitä vaihtoehtoa, että pesuhuoneen kalusteiden järjestystä muutettaisiin. Se, että kalusteet laitetaan putkiremontin yhteydessä eri järjestykseen, ei ole yleistä, mutta ei tavatontakaan. Vaikka kalusteet olisi tässä tapauksessa laitettu uuteen järjestykseen, kynnystä ei olisi saatu matalammaksi lattiakaivon vuoksi. Lattiakaivo oli suunnilleen saman korkuinen kuin 110 millimetrin putki ja siihen liittyvä 75 tai 50 millimetrin putki olisi joka tapauksessa pitänyt kuljettaa lattiassa.

Hovioikeus toteaa, että vaikka Lettt ja Tottt ovat olleet varsin vahvasti sitä mieltä, että viemäriputket olisi ensimmäisessä kerroksessa voitu viedä lattian alle samalla tavalla kuin ylemmissäkin kerroksissa, ja vaikkeivät Rattt ja Pitttnenkään ole pitäneet tätä täysin poissuljettuna, varmuudella toteuttamiskelpoiseksi tätä vaihtoehtoa ei voida asiassa esitetyn selvityksen perusteella katsoa. Asiassa on sen sijaan selvitetty, että kynnyskorkeus olisi saatu matalammaksi muuttamalla pesuhuoneen kalusteiden järjestystä. Hovioikeus jättää huomiotta vasta hovioikeudessa esitetyn väitteen siitä, että kynnyskorkeutta ei olisi saatu matalammaksi lattiakaivon vuoksi. Väite hormin sortumisvaarasta puolestaan on epäuskottava ottaen huomioon, että hormiin on nytkin pitänyt tehdä reikä viemäriputkien yhdistämiseksi hormissa pystysuunnassa kulkevaan viemäriputkeen ja että hormia olisi Letttn kertomin tavoin voitu tarvittaessa tukea.

Edellä lausuttu huomioon ottaen hovioikeus katsoo toisin kuin käräjäoikeus, että asiassa on tullut näytetyksi, että pesuhuoneen remontti olisi ollut mahdollista toteuttaa toisella tavalla niin, että kynnyskorkeus olisi jäänyt ratkaisevasti matalammaksi. Kynnyksen osalta on siten kysymys virheestä.

Tuottamus

Asiassa on riidatonta, että putkiremonttia koskevasta projektista on puuttunut hankevastaava ja että hankesuunnittelu on ollut puutteellinen. Pitttsen kertomuksella on selvitetty, että kynnyksen nousu on ollut tietoinen ratkaisu, että vaihtoehtoisia remontin toteutustapoja ei ole edes harkittu ja ettei Pitttnen ole ottanut yhteyttä LVI-suunnittelijaan Alxxxsen huomautettua kynnyksen korkeudesta.

Hovioikeus katsoo, ettei Alxxxsen velvollisuutena ole ollut esittää remontin vaihtoehtoisia toteutustapoja. Se, että Alxxx on huomauttanut epäkohdasta, on ollut hänen osaltaan vähintäänkin riittävää. Taloyhtiön olisi tullut havaita epäkohta oma-aloitteisestikin ja sen olisi tullut selvittää eri vaihtoehdot. Kuten käräjäoikeuden tuomiossa on (s. 9) todettu, taloyhtiön tulee töitä teettäessään varmistua, että työt tehdään hyvää rakennustapaa noudattaen siten, että osakkeenomistajille ei aiheudu vahinkoa. Vanhaa rakennusta saneerattaessa saattaa Letttn kertomin tavoin tulla yllätyksiä, jolloin työt on tarvittaessa keskeytettävä ja koolle on kutsuttava katselmus. Hankesuunnittelun puutteellisuus ja se, että vaihtoehtoisia remontin toteutustapoja ei ole Alxxxsen huomautuksista huolimatta edes harkittu, osoittavat taloyhtiön huolimattomuutta. Siihen, miten asioita on hoidettu, ovat asiassa esitetyn selvityksen perusteella suurella todennäköisyydellä vaikuttaneet kiireellinen aikataulu ja isännöitsijän terveysongelmat, mutta ne eivät poista taloyhtiön vastuuta. Sanottu huomioon ottaen, ja kun remontti olisi edellä katsotuin tavoin voitu toteuttaa niin, että kynnyskorkeus olisi jäänyt matalammaksi, hovioikeus katsoo, että taloyhtiö ei ole menetellyt huolellisesti, kun se on sallinut rakenteen, joka heikentää merkittävästi Alxxxsen huoneiston käyttöturvallisuutta.

Johtopäätös

Edellä lausutun perusteella hovioikeus katsoo, että taloyhtiö on Alxxxsen ensisijaisen vaatimuksen mukaisesti velvoitettava korjaamaan huoneiston A 3 pesuhuoneen kynnys matalammaksi.

Tavarantarkastuksesta aiheutuneet kulut

Asian näin päättyessä taloyhtiö on velvollinen korvaamaan Alxxxselle tavarantarkastuksesta aiheutuneet kulut. Hovioikeus katsoo, että Alxxxsen vaatimat kulut eivät ole saatuun selvitykseen nähden miltään osin tarpeettomia tai liioiteltuja.

Oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut

Alxxx on voittanut asian. Asian näin päättyessä taloyhtiö on velvollinen korvaamaan Alxxxsen kohtuulliset oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut. Taloyhtiö on hyväksynyt Alxxxsen vaatimien kulujen määrän.

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

T. H. L. Alxxxsen kanne hyväksytään. As Oy Jyväskylän Kxxx 7 velvoitetaan korjaamaan huoneiston A 3 pesuhuoneen kynnys mahdollisimman matalaksi.

Käräjäoikeuden tuomion lopputulos jää voimaan siltä osin kuin As Oy Jyväskylän Kxxx 7 on velvoitettu korvaamaan T. H. L. Axxxelle virheen selvittelykuluina tavarantarkastuksesta aiheutuneet kulut.

As Oy Jyväskylän Kxxx 7 velvoitetaan suorittamaan T. H. L. Alxxxselle korvaukseksi oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluista käräjäoikeudessa 14.127,90 euroa ja hovioikeudessa 8.817,62 euroa. Korvauksille on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamispäivästä lukien.

As Oy Jyväskylän Kxxx 7:n vastavalitus hylätään.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 7.1.2019.

Asian ovat ratkaisseet:
hovioikeudenneuvos E.-L. Hexxx
hovioikeudenneuvos U.-M. Lexxx
hovioikeudenneuvos V. Axxx

Ratkaisu on yksimielinen.






KESKI-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUS
Annettu kansliassa

TUOMIO 17/8300

5.6.2017 L 16/7644

Asia Vireille

Vahingonkorvaus 23.5.2016

Käräjäoikeuden päätökset asiassa
Käräjäoikeus on 23.1.2017 antanut erillisen päätöksen katselmuksen suorittamisen osalta.

Käräjäoikeus on 2.5.2017 antanut erillisen päätöksen kuultavien asemasta (asiantuntija/todistaja).

JUTUN RIIDATON TAUSTA JA RIIDATTOMAT SEIKAT

Kantaja T. Alxxx omistaa Asunto Oy Jyväskylän Kxxx 7:ssä huoneisto A3. Asunto Oy Kxxx 7:ssä (vastaaja) tehtiin putkistosaneeraus vuosina 2012-2013. Työt on vastaanotettu syksyllä 2013. Töiden suorittamisen aikana yhtiön isännöitsijänä toimi T. Muttt.

Mutttn jouduttua sairaalaan isännöitsijönä on 15.4.2015 aloittanut Jaana Hokkanen. T. Muttt on kuollut kesäkuussa 2015. Myös kohteen LVI-suunnitelmat laatinut LVI-insinööri Jouko Takala on kuollut. Saneerausprojektista on puuttunut hankevastaava.

Kanteessa on kysymys rakenteista, jotka kuuluvat lain mukaan
asunto-osakeyhtiön vastuulle. Kynnyksen korkeus on remontin jälkeen ollut 159 mm.

Riitaiset kysymykset


- olisiko viemärit voitu sijoittaa muutoin, jolloin kynnyskorkeus olisi jäänyt matalammaksi
- onko kyseessä virhe
- onko yhtiö toiminut tilanteessa vahingonkorvausvelvollisuuden tuottavalla huolimattomuudella/tahallisesti
- mahdollisen vahingonkorvauksen määrä
- tavarantarkastuksen kulujen korvausvelvollisuus


Kanne
Vaatimukset

Kantaja vaatii, että käräjäoikeus velvoittaa vastaajan suorittamaan kantajalle seuraavat kulut:

Tarkistuskulut

Kantaja vaatii, että vastaaja velvoitetaan korvaaman kantajalle virheen selvittelykulut 8.437,60 euroa korkolain 4 § 1 mukaisine korkoineen 1.10.2014 lukien. Toissijaisesti kulua vaaditaan oikeudenkäyntikuluina.

Korjaustoimenpiteisiin velvoittaminen /Oikeuttaminen

Pesuhuoneen kynnys ja wc-istuimen sijainti

Kantaja vaatii, että vastaaja velvoitetaan korjaamaan kantajan huoneiston pesuhuoneen kynnys siten, että kynnyksen korkeus on mahdollisimman matala ja maksimissaan 8 cm:n korkuinen.

Toissijaisesti kantaja vaatii, että käräjäoikeus vahvistaa, että kantajalla on oikeus korjauttaa kynnys edellä mainitulla tavalla vastaajan kustannuksella.

Vahingonkorvaus

Mikäli käräjäoikeus ei velvoita vastaajaa korjaamaan virhettä eikä oikeuta kantajaa korjauttamaan virhettä, on vastaaja
asunto-osakeyhtiölain 24 luvun 6 §;n nojalla velvoitettava korvaamaan kantajalle virheellisestä korjauksesta aiheutunut vahinko.

Pesuhuoneen kynnys

Pesuhuoneen kynnyksen korjauksen osalta vaaditaan vahingonkorvausta 18.061 euroa laillisine viivästyskorkoineen 1.8.2013 lukien, jolloin putkistosaneerauksen piti olla valmis.

Oikeudenkäyntikulut

T. Alxxx vaatii, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 13.927,90 euroa sekä asianosaiskuluina 200 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomiosta lukien.

Mikäli harkittavaksi tulisi kantajan korvausvelvollisuus vastaajan oikeudenkäyntikuluista, kantaja pyytää käräjäoikeutta soveltamaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8b §:ää ja alentamaan maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrää.

Perusteet
Pesuhuoneen kynnys

Putkistosaneerauksen jälkeen oli kantajan pesuhuoneen kynnyksen korkeus 159 mm. Voimassaolevan Suomen rakennusmääräyskokoelman mukaan saa uusien rakennusten kynnyskorkeus olla enintään 20 mm. Määräyksiä ei suoraan sovelleta tähän tapaukseen, koska kyse on vanhasta rakennuksesta. Kynnys on joka tapauksessa liian korkea. Kantajan käsityksen mukaan viemäröinti olisi voitu toteuttaa toisella tavalla, jolloin kynnyskorkeus olisi jäänyt matalammaksi.

Yhtiö ei ole reagoinut mitenkään Alxxxsen reklamaatioihin. Asian selvittämiseksi kantaja on tilannut tavarantarkastaja H.-O. Letttlta tavarantarkastuksen kohteeseen, jota koskeva tarkastuskertomus valmistui 26.6.2014. Kynnyksen osalta on kyse virheestä ja kynnyksen korkeus on myös käyttöturvallisuusriski. Mikäli kantajan kulkeminen iän myötä hankaloituu, hankaloittaa kynnys asumista.

Kantaja on kiinnittänyt vastaajan huomiota kynnyskorkeuteen ennen saneerausta pidetyssä katselmuksessa sekä työn aikana.

WC-istuin on sijoitettu liian lähelle seinää. Wc-istuimen sijoitus tulee korjattua samalla kuin pesuhuonetta muutoin korjataan.

Tavarantarkastuskertomuksesta aiheutuneet kulut
Kantajalla on ollut perusteltu syy hankkia selvitys tavarantarkastajalta, kun yhtiö ei ole mitenkään vastannut reklamaatioihin ja vaatimuksiin.

Vastaus
Vaatimukset

Käräjäoikeuden tulee hylätä T. Alxxxsen kanne sekä velvoittaa Alxxx korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut yhteensä 15.306,21 euroa, Jaana Hokkasen asianosaiskulut 640 euroa ja M. Kttt asianosaiskulut 200 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

T. Mutttn jouduttua sairaalaan ja myöhemmin kuoltua asiassa on ollut hankaluuksia selvittää tapahtumien kulkua.

Pesuhuoneen kynnys
Vastaajan kannan mukaan putkistosaneeraus on kantajan huoneistoissa, kuten muissakin huoneistoissa, suoritettu sekä
LVl-piirrustuksien että työselostuksien mukaisesti. Kantajan asunnossa kynnyskorkeutta selittää se, että kylpyhuoneen viemärit on sijoitettu vanhan välipohjan päälle. Alkuperäinen kynnyskorkeus on ollut noin 70 mm. Vanhojen rakennekuvien mukaan viemäreitä ei voitu piikata välipohjalaattaan, koska voimakkaalla rasituksella olevia laatan yläpinnan teräksiä olisi jouduttu katkomaan. Ensimmäisen kerroksen välipohjiin suunniteltuja viemäreitä ei myöskään olisi voinut sijoittaa välipohjien alapuolelle. Putkistosaneerausta ja erityisesti 11O mm paksuista uutta viemäriä ei ole voitu toteuttaa kanteessa vaaditusti siten, että kynnyskorkeus olisi maksimissaan 80 mm korkuinen.

Vahingonkorvaus
Vastaaja katsoo, ettei perustetta vahingonkorvaukselle ole olemassa.

Tarkastuskulun korvaamiseen ei ole velvollisuutta, koska ei ole olemassa virhettä. Myöskään objektiivisesti aNioiden perusteltua syytä takavarantarkastuksen käyttämiseen ei ole ollut.

LUETTELO TODISTEISTA

Kantajan todisteet

Kirjalliset todisteet

1. H. Letttn tarkastuskertomus 7/2014 liitteineen
2. Vahinkoilmoitus 28.10.2015
3. Taloyhtiön putkiremontin hankesuunnittelu/ J. Hattt, Kiinteistöjen Tuottoanalyysit Oy
4. Isännöitsijän muistio ja Projektipalvelu Pitttnen Oy kommentit 9.6.2015
5. Sivuasiantuntijalausunto 26.6.2014 (tavarantarkastuskertomuksen liite 5.1)

Henkilötodistelu

1) Kantaja T. Alxxx
2) Todistaja H.-O. Lettt (Kauppakamarin hyväksymä tavarantarkastaja)
3) Todistaja S. Tottt (lvi-insinööri)

Vastaajat todisteet

Kirjalliset todisteet

1. M. Rattten lausunto 27.10.2015
2. LVIA-työselostus 8.6.2012 ja piirustukset

Henkilötodistelu

1) Todistaja M. Rattt (rakennusinsinööri)
2) Todistaja P. Pitttnen (rakennusmestari)

KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMION PERUSTELUT
Käräjäoikeuden pääkäsittelyssä esitettyä näyttöä on tuomiossa käsitelty ainoastaan siltä osin, kuin sillä on katsottu olleen merkitystä asian ratkaisemiselle.

Henkilötodistelun arviointi
Kantajan nimeäminä todistajina asiassa on kuultu tavarantarkastaja H. Lettta ja tavarantarkastukseen sivuasiantuntijalausunnon antanutta todistaja S. Tottta (lvi-insinööri). Tavarantarkastaja kertoi käyttäneensä lvi-asioissa sivuasiantuntijaa, koska häneltä itseltään lvi-insinöörin koulutus puuttuu. Tavarantarkastaja kertoi myös omassa lausunnossaan nojautuneensa sivuasiantuntijan antamaan lausuntoon asiassa. Käräjäoikeus pitää S. Tottta asiantuntevana todistajana lvi-asioiden osalta. Hänen kertomuksensa on ollut uskottava. S. Tottt ei kuitenkaan ole nähnyt rakennuksen rakenteita avattuna eikä hänellä oman kertomuksensa mukaan ole ollut rakennekuvia käytössä. Se, ettei todistajalla ole ollut tiedossa rakennukset rakenteet, vaikuttaa käräjäoikeuden käsityksen mukaan todistajan mahdollisuuksiin arvioida eri ratkaisuja rakennuksen rakenteiden kannalta.

Vastaaja on kuullut henkilötodistajana M. Rattteä (rakennusinsinööri) ja P. Pitttstä (rakennusmestari). M. Rattt on jo eläkkeellä oleva pitkän kokemuksen rakennusalalla omaava rakennusinsinööri. Hänen erikoisosaamisensa sijoittuu rakennusten kantavuuksien ja rakenteiden lujuuksien määrittelyyn. M. Rattt on kertonut tutkineensa rakennuksen rakennekuvat. Käräjäoikeus on pitänyt Rattteä asiantuntevana todistajana ja hänen kertomustaan uskottavana. P. Pitttnen on toiminut työmaavalvojana nyt kysymyksessä olevassa projektissa. Myös hän on kokenut valvojan tehtävissä ja omaa pitkän työkokemuksen rakennusalalta. P. Pitttsellä on projektin työmaavalvojana paras tietämys rakennuksen rakenteista ja viemäriremontin kulusta. Käräjäoikeus on pitänyt P. Pitttsen kertomusta uskottavana.

Kirjallisten todisteiden arviointi
Remontointityötä koskevissa asiakirjoissa (suunnitelmissa, pöytäkirjoissa) on käytetty yleisluonteisia ilmaisuja ja ne mahdollistavat useammanlaisia tulkintoja asioista. Työmaakokouksien pöytäkirjoja on kadonnut. Työmaakokousten pöytäkirjojen katoamisesta ei kuitenkaan voida vetää johtopäätöksiä asian ratkaisemiseen, koska mitään tietoa tai väitettä siitä mitä kadonneet pöytäkirjat olisivat pitäneet sisällään, ei ole esitetty.

Kantajan kirjallisella todisteella 3 ei ole katsottu olleen merkitystä asian ratkaisemiselle. Kyseessä on kopio koulutusmateriaalista.

1. Oikeudellinen arviointi

Onko kynnyksen osalta kysymys virheestä
Sovellettavat ohjeet ja määräykset Tavarantarkastaja H. Lettt on tekemässään
tavarantarkastuksessa käyttänyt lvi-asioissa sivuasiantuntijana pääkäsittelyssä todistajana kuultua S. Tottta (lvi-insinööri). S. Tottt on tavarantarkastukseen laatimaansa kirjalliseen lausuntoon liittänyt ohjekortin LVI 06-10426 lvi- sähkö- ja teleasennusten reiteistä ja asennustiloista korjausrakentamisessa. Kyseisessä ohjeessa ei ole ohjeita koskien kynnyskorkeuksia.

Kynnyskorkeudesta on maininta ympäristöministeriön Suomen rakentamismääräyskokoelmassa F1 "Esteetön rakennus", kohdassa 2.1.2 (tavarantarkastuksen liite 4.1, kantajan kirjallinen todiste 1). Kyseinen ohjeistus koskee kuitenkin soveltamismääräyksien mukaan hallinto- ja palvelurakennuksia sekä muissa rakennuksissa olevia liike- ja palvelutiloja.

Käräjäoikeus toteaa, että tapaukseen soveltuvaa kynnyskorkeutta sääntelevää ohjeistusta tai määräyksiä ei ole.

Onko työ toteutettu suunnitelman mukaisesti
Pääkäsittelyssä on riidattomasti käynyt selville, että viemäriputket on asennettu kantavana rakenteena olleen betonilaatan päälle. Putkia ei ole voitu upottaa betoniin, koska betonilaatta on niin vahvasti raudoitettu.
Kun putkia ei ole voitu ulottaa betoniin on ne vedetty betonilaatan päälle ja tästä on aiheutunut kynnykseen 7,9 cm korotus. Kynnyksen korkeudeksi on riidattomiin seikkoihin kirjatulla tavalla tullut 159 mm.

LVIA-työselostuksessa (vastaajan kirjallinen todiste 2) sivulla 10 kohdassa 2.6/1 todetaan "Uudet sisäpuoliset jätevesiviemärit maavaraisen lattian alla, välipohjissa, hormeissa, rakenneaineisissa koteloinneissa, asuntojen pesuhuoneiden alakatoissa tehdään UPONOR PP/UPONOR Oy muovisista kiinteistöviemäriputkista vastaavin UPONOR PP-putkenosin."

Työtä koskevissa LVIA-piirrustuksissa (vastaajan kirjallinen todiste 2) kantajan asunnon 3 osalta on todettu "V110 välipohjassa".

Työmaakokouksessa 3 on keskusteltu viemäreiden sijoituksista (tavarantarkastuksen liite 1.11.12, kantajan kirjallinen todiste 1). Todistaja P. Pitttsen kertomuksella on näytetty, että työmaakokouksessa käyty keskustelu on koskenut muita asuntoja kuin kantaja Alxxxsen asuntoa. Tätä kantaa tulee myös kantajan kirjalliseen todisteeseen 4 kirjattu P. Pitttsen kannanotto "myös ylempien asuntojen kylpyhuoneissa. Urakoitsija on esittänyt voisiko sielläkin viemärihajoitukset tehdä kantavan lattian päälle, kuten 1. kerroksessakin".

Rakennustyöselostuksessa (tavarantarkastuksen liite 1.6, kantajan kirjallinen todiste 1) kohdassa F63.1 on todettu "viemäriasennuksien läpiviennit tehdään timanttiporaamalla." Kyseessä on käräjäoikeuden käsityksen mukaan yleinen lausuma koskien läpivientejä, eikä siitä voida tehdä johtopäätöksiä kuinka kantaja Alxxxsen asunnon osalta ollaan viemäritöitä suunniteltu. Lisäksi henkilötodistelu on yhdenmukaisesti osoittanut, että LVIA- työselostus on tarkempi ja tärkeämpi asiakirja lvi-töiden osalta kuin rakennustyöseloste.

Todistajien H. Letttn ja S. Totttn käsityksen mukaan LVIA-työselostus ja LVI-piirros ovat olleet ristiriidassa keskenään. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan ristiriitaisuutta ei ole, koska LVIA-työselostus antaa mahdollisuuden asunnoissa eri ratkaisuihin, jotka sitten LVI-piirroksessa on yksilöity huoneistokohtaisesti. Muissa asiakirjoissa olleet viitteet siitä, että kantaja T. Alxxxsen asuntoon olisi viemäristön sijainniksi suunniteltu jotain muuta kuin välipohja on käräjäoikeuden käsityksen mukaan pääkäsittelyssä saaneet selvityksen. Ristiriitaisuutta ei ole jäänyt.

Todistaja S. Tottt on todennut ristiriitaisuuden olevan myös siinä, että putkistot eivät ole välipohjassa, jos ne sijoitetaan betonilaatan päälle eikä niitä upoteta välipohjaan. Todistaja Tottt on kuulemisen yhteydessä todennut tämän olevan hänen oma käsityksensä, eikä pääkäsittelyssä tämä käsitys ole saanut muuta tukea.

Todistaja P. Pitttsen kertomuksella käräjäoikeus katsoo näytetyn, että lattiatason nousu ja siten samalla kynnyksen korottuminen on ollut tiedossa ja se on ollut tietoinen ratkaisu suunnittelu ja työmaavaiheessa.

Käräjäoikeuden käsityksen mukaan viemäriputkiston remontti on toteutettu suunnitelmien mukaisesti asentaen ne huoneiston välipohjaan.

Olisiko viemärit voitu sijoittaa muutoin, jolloin kynnyskorkeus olisi jäänyt matalammaksi. Todistajista H. Lettt, S. Tottt ja M. Rattt ovat kaikki kertoneet vaihtoehtoisia tapoja siitä kuinka viemärit olisi voitu sijoittaa niin, ettei kynnyksen korkeus olisi ainakaan nyt kyseessä olevin määrin noussut.

Käräjäoikeus pitää todistaja M. Rattten kertomusta siitä, että mikäli kaikki 8 huoneistoa olisi toteutettu vaihtoehtoisella tavalla timanttiporalla lävistämällä välipohjan, olisi toimenpide vaatinut lujuuslaskemia ja tarkempia selvityksiä siitä mitä tapahtuu kantaville rakenteille.

Todistaja P. Pitttnen on todennut, että kynnyksen nousu on ollut valvojan tiedossa jo heti suunnitteluvaiheesta lähtien. Vaihtoehtoisia remontointitapoja ei ole harkittu, koska vahvasti raudoitettu holvi on määritellyt suoritetun remontointitavan.

Todistaja H. Lettt, S. Tottt ja M. Rattt ovat kertoneet toteutustavasta, jossa kalusteiden paikkaa siirtämällä olisi saatu kynnyskorkeutta madallettua. Todistaja Rattten kertomuksen perusteella käräjäoikeus pitää selvitettynä, että tämän muutoksen vaikutus kynnyksen korkeuteen olisi ollut -5 cm. Todistaja P. Pitttnen ei ole pitänyt tätä vaihtoehtoa toteutuskelpoisena, koska siihen olisi liittynyt hormin sortumisvaara.

Vaikka asiassa on esitelty vaihtoehtoisia tapoja viemäritöiden suunnittelulle ja toteutukselle, käräjäoikeus katsoo jääneen epäselväksi olisiko työt voitu toteuttaa esitetyillä tavoilla. Ainakin töiden toisenlainen toteutus olisi vaatinut lisäselvityksiä ja laskemia välipohjan kantavuuden osalta.

Korkean kynnyksen haitat ja vaarallisuus
Kantaja T. Alxxx on kertonut, että korkeasta kynnyksestä aiheutuu kompastumisvaara erityisesti vieraille. Kantaja on lisäksi todennut, että kylpyhuoneesta poistullessa noin metrin päässä vastapäätä on lasilla varustettu keittiön ovi, jota päin on vaara kaatua kompastumisen sattuessa.

Käräjäoikeus pitää kompastumisen vaaraa asunnon omistajan osalta melko vähäisenä, koska tiedostaen kynnyksen korkeuden noudatetaan varovaisuutta. Vieraiden osalta kompastumisriski voi olla suurempi. Keittiön lasiovi muodostaa samanlaisen vaaranlisän kuin esimerkiksi seinän kulma tai muu vastaava, joten sillä ei voida katsoa olevan suurta merkitystä asiassa. Lasiovi on myös korvattavissa ilman lasia olevalla ovella.

Yhteenveto virheen olemassaolon osalta
Kyseessä on vanhempi rakennus, jossa kynnyskorkeus on jo ennen tehtyä remonttia ollut normaalia korkeampi eli noin 8 cm (tavarantarkastuksen s. 30, kantajan kirjallinen todiste 1).

Tavarantarkastuksessa (kantajan kirjallinen todiste 1, s. 21) on todettu, että pääsyynä kynnyksen korkeudelle ja siten virheelle voidaan pitää sitä, ettei uusia viemäreitä oltu asennettu lvi-suunnitelmien mukaisesti alemman asunnon (A1) kattoon.

Todistaja M. Rattten kertomuksella on näytetty, että mikäli työ olisi tehty kalusteiden paikkaa vaihtamalla, olisi kynnyksen korkeus jäänyt noin 5 cm alhaisemmaksi nykyisestä.

Se, että työ olisi voitu suorittaa jollakin vaihtoehtoisella työtavalla ei automaattisesti aiheuta sitä, että työn suorittamisessa olisi virhe. Kynnyskorkeuden osalta ei ole olemassa ohjeita tai määräyksiä, jotka osoittaisivat hyvää rakennustapaa. Kuvista voidaan kuitenkin todeta, että nousu kylpyhuoneeseen on huomattava. Se aiheuttaa entiseen kynnykseen verrattuna osittain käyttöhaittaa, mutta ennenkaikkea näin korkea kynnys on esteettisesti merkittävä.

Kantajan lisäksi 7 muussa asunnossa on toteutettu työt samalla tavalla ja todistaja P. Pitttnen on loogisesti kertonut miksi rakennuksen rakenteet ovat "pakottaneet" tähän ratkaisuun.

Koska suoritettu remontti ei suoranaisesti ole määräysten vastainen ja vaihtoehtoista kynnyskorkeutta matalammaksi jättävää varmuudella toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa ei ole esitetty, käräjäoikeus toteaa että on jäänyt näyttämättä, että kynnyksen osalta olisi kysymys virheestä.

Asunto-osakeyhtiön huolimattomuus tai tahallisuus

Asunto-osakeyhtiölaki 24 luku 6 § (yhtiön vahingonkorvausvelvollisuus) Yhtiön on korvattava vahinko, jonka yhtiö on myötävaikuttamalla tämän lain tai yhtiöjärjestyksen määräyksen rikkomiseen tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle.

Asunto-osakeyhtiölain 4 luvun 2 §:ssä on säädetty yhtiön kunnossapitovastuusta. Riidattomiin seikkoihin kuuluvalla tavalla kysymys on rakenteesta, jotka asunto-osakeyhtiölain 4 luvun 2 §:n nojalla kuuluu asunto-osakeyhtiön vastuulle.

Hankesuunnittelu
Pääkäsittelyssä ovat asianosaiset olleet yhtä mieltä siitä, että tämän remontin hankesuunnittelu on jäänyt vähäiseksi ja tehty melko nopealla aikataululla. Myös hankevastaava on puuttunut. (kantajan kirjallinen todiste 2) Syynä nopeaan aikatauluun ovat olleet B-rapussa sattuneet vesivahingot. LVI työt on suunniteltu LVI-insinööritoimisto Takala Oy:n toimesta. Suunnitelman laatinut Jouko Takala on riidattomiin seikkoihin kirjatulla tavalla sittemmin kuollut. Rakennesuunnittelu on tehty Projektipalvelu P. Pitttnen Oy:n toimesta.

Töiden suunnittelu on annettu asiantuntijoiden tehtäväksi, eikä suunnitteluasiakirjoissa tai suunnittelijoiden pätevyydessä ole osoitettu olleen puutteita. Käräjäoikeus pitää mahdollisena, että huolellisemmalla ja tarkemmalla suunnittelulla olisi ehkä voitu välttää näin korkea kynnys kantajan asunnossa.

Asukkaiden toiveiden huomioiminen
Kantaja T. Alxxx on kertonut kokeneensa, että häntä ei ole töiden suunnittelussa kuultu. Kantaja Alxxx on kertonut aloituskatselmuksessa todenneensa, ettei halua korkeaa kynnystä kylpyhuoneeseensa. Kantaja Alxxx on kertonut osanneensa epäillä korkean kynnyksen mahdollisuutta, koska B rapussa jo remontoiduissa asunnoissa oli näin käynyt.

Tavaratarkastuksen (kantajan kirjallinen todiste 1) liitteiksi 1.1-1.5 on otettu kantajan tekemiä reklamaatioita remontoinnin jälkeen. Reklamaatiot ovat tapahtuneet aikavälillä 3.3.2014-9.4.2014.

Remontoinnin loppukatselmuspöytäkirjaan 22.11.2013 (tavarantarkastuksen kantajan kirjallinen todiste 1,liite 1.11) ei ole huomautuksena kirjattu kynnysten korkeuteen liittyviä seikkoja. Läsnä loppukatselmuksessa on ollut taloyhtiön puolelta isännöitsijä T. Muttt.

Käräjäoikeus pitää uskottavana sitä, että kantajan reklamaatiot ja yhteydenotot ovat olleet asunto-osakeyhtiön ja myös työmaavalvojana toimineen P. Pitttsen tiedossa. Se, miten kantajan toiveet on kuultu ja miten niihin on reagoitu on jäänyt epäselväksi. Asian selvittämistä vaikeuttaa tapahtuma-aikaan isännöitsijänä toimineen Unto Mutttn kuolema.

Todistajana kuultu P. Pitttnen on selkeästi pääkäsittelyssä tuonut ilmi, että kantajan asunnossa toteutettu tapa tehdä työ on ollut ainoa mahdollinen. Tämä seikka on saattanut vaikuttaa siihen, ettei kantajan mielipiteillä tai toiveilla ole ollut asiassa vaikutusta.

Viranomaislupa

Jyväskylän kaupunki on 28.8.2012 antanut rakennuslupapäätöksen 2012-1163 koskien putkistosaneerausta (tavarantarkastuksen liite 1.20, kantajan kirjallinen todiste 1).


Johtopäätökset asunto-osakeyhtiön vastuun osalta

Yhtiön tulee teettäessään töitä varmistua, että yhtiön sopimuskumppani toteuttaa työt hyvää rakennustapaa noudattaen siten, ettei osakkeenomistajille aiheudu vahinkoa. Yhtiöllä on erityinen vastuu siitä, että työt tehdään hyvän rakennustavan mukaisesti.

Vastaajayhtiö on hankkinut työlle tarvittavat valvojat ja suunnitelmien laatijat. Työhön otettujen tahojen pätevyydessä taikka suunnittelun yhteydessä laadittujen asiakirjojen laadussa ei ole esitetty puutteita.

Rakennustyölle on saatu asianmukaiset rakennusluvat.

Pääkäsittelyssä on käynyt riidattomasti selville, että hankesuunnittelussa on jouduttu etenemään ehkä tavanomaista kiireemmässä aikataulussa, koska putkivuotoja oli jo esiintynyt.

Asunto-osakeyhtiön on voitava luottaa niiden henkilöiden asiantuntemukseen, jotka he ovat suunnittelutehtäviin valinneet. Kantajan on näytetty olleen yhteydessä asunto-osakeyhtiöön kynnyskorkeuden osalta, mutta se ei ole johtanut toimenpiteisiin, koska vastaajayhtiölle on työmaavalvojan toimesta annettu käsitys, ettei töitä ole mahdollista muutoin toteuttaa. Asunto-osakeyhtiön toiminnassa ei ole osoitettu olevan huolimattomuutta, joka aiheuttaisi vahingonkorvausvelvollisuuden.


2. SuoritusvaatimusNahingonkorvaus

Kantajan ensisijainen suoritusta koskeva vaatimus ja toissijainen vahingonkorvausvaatimus hylätään.

Riidattomiin seikkoihin on kirjattu virhe wc-istuimen sijoittamisen osalta. Erillistä suoritusta tai vahingonkorvausta ei wc-istuimen osalta ole esitetty.


3. Tavarantarkastuksen kulujen korvausvelvollisuus

Kantaja on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan joka tapauksessa tavarantarkastuksesta aiheutuneet kustannukset kantajalle. Kantajan käsityksen mukaan tavarantarkastuksen pyytäminen on ollut objektiivisesti perusteltua, koska yhtiö ei ole mitenkään vastannut reklamaatioihin ja vaatimuksiin.

Jos osakkeenomistajalla on ollut objektiivisesti arvioiden perusteltu syy epäillä huoneistossa olevan yhtiön korjausvastuulle kuuluva vika, yhtiö vastaa selvityskuluista, vaikka vikaa ei lopulta olisikaan (HE 24/2009 s. 80).

Riidattomiin seikkoihin kirjatulla tavalla nyt kyseessä oleva rakenne kuuluu lain mukaan asunto-osakeyhtiön vastuulle.

Käräjäoikeus on edellä todennut, että virhettä kynnyksen osalta ei ole näytetty. Kantajan tavarantarkastukseen on johtanut pääasiassa vastaajayhtiön passiivisuus kantajan reklamaatioihin. Tavarantarkastuksessa on todettu virheen kynnyksen osalta olemassa. Tehdyn tavarantarkastuksen perusteella on korjattu kantajan asunnossa olleita muita epäkohtia. Käräjäoikeus toteaa, että kantajalla on ollut objektiivisesti arvioiden perusteltu syy tavarantarkastuksen tilaamiseen ja vastaajayhtiö on näin ollen velvollinen korvaamaan kulut pääasian ratkaisusta riippumatta.

4. Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n pääsäännön mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

Kantaja on hävinnyt asian ja olisi pääsäännön mukaan velvollinen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Kantaja on siinä tilanteessa, että kanne hylätään vedonnut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:ään. Kyseisen pykälän mukaan jos asianosaisen velvoittaminen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut huomioon ottaen oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisten asema ja asian merkitys olisi kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuutonta, tuomioistuin voi viran puolesta alentaa asianosaisen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrää.

Oikeudenkäyntiin on kantajan käsityksen mukaan johtanut asunto-osakeyhtiön passiivisuus asioiden selvittämisessä. Kantajan reklamaatioihin ei ole vastattu millään tavalla. Kantajana on yksittäinen osakkeenomistaja, joka on nostanut kanteen asunto-osakeyhtiötä kohtaan, asian merkitys on selkeästi kantajalle ollut suuri. Asianosaisten taloudellinen asema on huomattavasti erilainen, vastaajana on yritys ja kantajana yksityinen henkilö.

Käräjäoikeus arvioi, että kantajan velvoittaminen suorittamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut olisi edellä mainittujen seikkojen johdosta kokonaisuutena arvioiden kohtuutonta ja maksettavien oikeudenkäyntikulujen määrää alennetaan siten, että kantajan maksuvelvollisuus poistetaan kokonaisuudessaan.

TUOMIOLAUSELMA

Kantajan kanne hylätään.

As Oy Jyväskylän Kxxx 7 velvoitetaan korvaamaan T. Alxxxselle virheen selvittelykuluina tavarantarkastuksesta aiheutuneet kulut 8.437,60 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 1.10.2014 lukien.

Asianosaiset vastaavat itse omista oikeudenkäyntikuluistaan.

MUUTOKSENHAKU
Tähän tuomioon saa hakea muutosta Vaasan hovioikeudelta valittamalla tai korkeimmalta oikeudelta ennakkopäätösvalituksella.
Muutoksenhakuohjeet.

Määräpäivät
Tyytymättömyyden ilmoittamiselle: 12.6.2017
Valitukselle: 5.7.2017
Vastavalitukselle: 19.7.2017

Allekirjoitus ja käräjäoikeuden kokoonpano

Käräjätuomari
Tyytymättömyyden ilmoitus

T. Alxxx on määräajassa hyväksytysti ilmoittanut tyytymättömyyttä koko tuomioon